Sisälläkin luita kolottaa ja joutuu iltaisin istumaan viltti niskassa sohvalla, kun katselee telkkaria. Taitaa olla syksy saapunut tännekin nurkille. Lämmitys oli laitettava jo päälle ja kauhulla katselen öljyn kulutusta, konkurssiin se liemi mut vielä vie!

Tänä vuonna omenoita tuli reilusti yli oman tarpeen.

Hieman kiertelin kameran kanssa pihalla, kun aurinko niin houkuttelevasti lämmitti, yritti huijata, että on kesä vielä. Olihan niitä syksyn merkkejä jo ulkonakin. 🙂

Vielä on linnuille hetkeksi syötävää.

Ensimmäiset punaiset lehdet villiviinissä.

Aurinkoiset ja kuivat syyspäivät ovat minunkin mieleen, vaikken mikään syksy-ihminen varsinaisesti olekaan. Pikku hiljaa pitää kaivella tumppua ja pipoa varaston periltä lapsille aamulähtöihin. Ja varmaankin ilmojen viiletessä alkaa kutominenkin taas maistua. 🙂