Aiheet


Arkisto, 'Yleinen'

NÄITKÖ JOULUN???

Kirjoittaja: seabird
29.12.2008

NIIIN.

Se on ohi, ja oma vikasi jos et ehtinyt mukaan.

Nyt on silence.

Ja luova tauko.

Paljon näin, koin ,opin. Hiljaisuuden

oppimäärässä mikään ei ole mahdotonta.

Ja jalous pitäisi jokaisella olla synnyinlahjana,

sekä kunnioitus.

Ja niistä voi kasvaa vaikka mitä.

Aikuiset ajattelevat eri tavoin kuin lapset.

Ilo muuttaa muotoaan vuosien myötä— mietiskelyksi kehittyen.

Tässäkö tämä.

Mutta aikuisuutta pitää arvostaa.

Hyvää Uutta Vuotta ja

antoisaa alkua.

v.2009  Huomaa myös, maailman turuilla mystiikot ovat ns. AISTIEN

AURAJOKI. MIETIPÄ SITÄ……

MERILINTU



JUTTUA KIPINÄSTÄ

Kirjoittaja: seabird
13.12.2008

13.12. Anno Domini 2008

Hei, moniko meistä tietää, millä alalla tällainen kipinä-virkanimi joskus oli. Missä hän työskenteli?

Jep. aivan oikein - meren päällä.

 

Silloin joskus  vuonna 65, kun  setäni lähti tankkeri Palvassa Sköldvikistä maailmaa valloittamaan,

silloin tälle tyypille oli merenkulussa vielä käyttöä. Setäni ystävystyi erään tällaisen kanssa.

Lupasivat pitää yhteyksiä.

Kuitenkin turbiinien jyrrätessä heidän tiensä erosivat Zanzibarissa. Kipinä jatkoi maailmanpestiään, setäni taas jumiutui Hampuriin ja Washington Bariin

Välillä hän toki toimi Elben suulla ja Pohjanmeren

kupeessa kutteria kuljettaen. Meni vuosia  paljon, kunnes eräänä joulukuun alun aikana setäni sai viestin tältä ns. albatrossilta. Liiteli maailmoja.  Nyt kuomaset päättivät palata Suomeen.

Olivat olleet liian kauan poissa kuunnellen meren kohinaa.

Stella Polaris viestitti heille tietään tänne POHJAAN.

Tuossa he nyt viskinhuuruisina muistelevat kerran vielä seikkailuaan. Sanovat: vaikka meripestissä

ulkokuori tulee karuksi- silti sydän on kultaa. Kotimaan kaipuu on siloittanut sen. Tuumailevat myöskin, että silloin ammoin joka yhteydenotto ja viesti oli kiitoksenarvoinen.

Ei ns. lokeroitu, onko se hyvää vai huonoa. Nykyajan ihminen on heidän mielestään luonut

itselleen mielikuvan, että juuri itse on joku kaiken napa. Muut saavat kumartaa ja pokata.

 

Entäpä. jos elettäisiin tästälähin näiden vanhojen merikarhujen tapaan. Ollaan suvaitsevaisia itsekullekin. Jokainen.

Ei tehdä kärpäsestä härkästä. Ja pysytään totuuden kaidalla tiellä.

Olisiko hyvä vaihtoehto.??
Ei tälläkertaa muuta. Huomataan, että kaikilla on elämä. Kaikki ovat ns. laulun arvoisia.

Kuittaan kirjoituksen ja jatkan seilaamista elämänmerellä.

Avomerta on, aallokkoa ja varmaan ankkurikin. Entä loistako majakka. TOKI.

ps. Piti vielä kysyä , josko joku muistaa Kolumbuksen armaadan. Nimet?

Ja muistaako myöskin Sylvian laulun

Tähdistä kirkkain …..juuri nin.

Siunausta ja hiljaisuutta, kuunnelkaa

 

teidän Merilintu



Juhla, Joulu YNNÄ YSTÄVYYS

Kirjoittaja: seabird
29.11.2008

Adventti tässä ja nyt.

Mietelmäni tälle päivälle.

Kun ja jos joskus ohitat pienen rautatieaseman, varaa sille myötätunnon silmäys.

Se on yksin nykyään, suuret junat eivät pysähdy sen luona milloinkaan.

 

Kertooko tuollainen asema sinulle mitään???

Muistuttaako se konkreettisesti jotain??????

 

Lyhyesti sanottuna:

On tulossa vuoden suurin juhla,

älkäämme sivuuttako  elämämme kulussa  vähäisintäkään.

Kaikkia tarvitaan, joka laulu ja  sen laulaja on eräs meistä. Emme itse ole sen

kummempaa. Kuka laulaa mollissa, kuka duurissa.

Jokainen haluaa sytyttää kynttilän ja hiljentyä

Arkihuolesi heitä

 

sinun ystäväsi

merilintu ja vilberi



PASSI TASA-ARVOON?

Kirjoittaja: seabird
15.11.2008

Katsoitko eilen telkkaria?

Mitä kanavaa katsoit?

Kakkosta toki, kuten moni muukin. NENÄTALKOOT

Sen ohjelman myötä taas kerran huomasin, että meillä syvimmänkin haarniskan

alla on hyvä sydän.

Ja auttamishalu ja huoli kaukaisistakin maapallon asukeista.

Julkisuudessa on huomattu maailman todellinen hätä, ja

auttaminen on PAAAALJON  tärkeämpää kuin omaan egoon tuijottaminen.

Otsikko on erään laulajattaren sanoista suora lainaus.

Käsiin osui juuri sopivasti laatikostani Naisten Tasa-arvojärjestön UNIFEMIN jäsenyyskorttini.

Eläkeläisenä olen saanut liityttyä siihen pienellä summalla, koska varantoni on pieni.

Ohjelma eilen oli perinjuurin liikuttava kaikkine dokumentteineen.

Mutta kun itse on pisarana tässä suuressa, sitä ei voi sanoin kuvata sitä hyvän olon tunnetta.

Pavekin lauloi ammoin: pidä huolta niistä, jotka kärsii… TOTTA

Maija Vilkkumaa  esitteessä sanoo: naistenkin oikeudet ovat ihmisoikeuksia.

Ei pidä tietenkään unohtaa ketaan muutakaan

Pitää noudattaa oikeita arvoja>:

kristillinen toivo

lähimmäisen rakkaus

ihmisarvon puolustus

luotettavuus

avoimuus

minun oma visioni vielä: elämämme eläimet …

Tee jotain,muuta kun shoppaile iloksesi.

Saat  suuremman hyvän , kun

esimerkiksi verkossa laitat

vaikka pari euroa  EL SAlVADORIIN
NEPALIIN
Jokainen löytää oman kohteensa.

Näillä ihmisillä tuolla kaukana on yhtä suuri oikeus

elää kuin meillä muillakin.

Olkaame heille JOULUN ENKELEITÄ

Antaaamme vähän vähästäkin

Näin sen kuuluu mennä

seabird



WWW.TAIVAANVALLAT:COM

Kirjoittaja: seabird
11.11.2008

Surffailin tässä eilen  tapojeni mukaan netissä Kirjoitukseni lähtee nyt  kirkolliselta pohjalta, koska

tämäkin aihepiiri  on nyt tavoitettavissamme sähköisesti.

Usko, uskonto ja kaikki siihen liittyvä on

perin juurin hienosäätöinen ja herkkä asia-turvanamme maailman tyrskyissä.

 Mutta joskus

on kovin vaikeaa tavoittaa tuota  yastävää tuolla ylhäällä. Älkää pistäkö pahaksenne, vaikka

teksti on vähän leikkisänpuoleista., nyt tuntuu mobiileista sinne olevan kentät tykkänään

pois.    Rimahan on kirkonmäelle jo pitkän tovin ollut niin ja näin, kaikki menevät alitse.

Kuule  SINÄ LUOJANI, olet joskus luonut medät omaksi kuvaksesi. Nyt voi kysyä tai sanoa, olet varmaan kosolti kauniimpi noin sielukkasti ajatellen- kuin nykyään näyttää.

Mehän emme enää edes noudata käskyjäsi, saatikka toivomuksiasi ja pyyntöjäsi. Rakasta lähimmäistä

niin kuin itseäsi. Älä tapa, älä edes ajattele sellaista. Älä sano väärää todistusta lähimmisestäsi.

Kaikkihan ei tähän mahdu,  kaikkiahan me teemme pyyntöjäsi rikkoen. Miten sitten voimme

olla toisten tekojen tuomareita, kun emme saa hallituksi edes oman kotimäkemme asioita.

Shamaani sanoi muinoin: ei kelpaa mihhinkään, jos ei tajjuu. Ja jos ei tajjuu, ravistele ittiäs.

Joka alueella on kivenheittäjiä, mutta pitää huomata_ usein se kivi saapuu bumerangina takaisin.

Näin se menee. Ja heikoin lenkki ei ole hän, joka on köyhä, sairas- sokea, rampa. Vaan hän. joka luulee

sen toisen olevan heikko. Uskokaa tai älkää LUOJAAN. Katsokaa peiliin, totuus.

Osoita kykysi tänään, sinulle  osoitetaan kunnioitus huomenna.

Ja Carola Ruotsista laulaa :Störst av allt.

Tuolla jossain

seabird



OLEMMEKO SANKAREITA¤¤¤¤¤¤

Kirjoittaja: seabird
5.11.2008

Laulu todistaa näin, mutta totuus on toista.

ME olemme luonnolle uhka numero 1,

siksi niin monet ovatkin littyneet OPERAATIO MAAHAN.

Mikä on vialla, kun ikiaikaiset sademetsätkin laonneina vyöryvät jalkoihimme.

Ja prosessi jatkuu ja suurenee koko ajan mammuttimaisesti. Se vie mukanaan arvokkaita

eläin-ja kasvilajeja- koska  suuri osa on riippuvaisia juuri näistä metsistä. Ihmiskunnalla se on

myös menetetty mahdollisuus. Monet lääke- ja ravintokasveistahan ovat peräisin juuri

tuolta. Ja  mikä pahinta, ilmastonmuutos kiihtyy kiihtymistään.

Me raivaamme metsiä pelloiksi

hankimme puutavaraa teollisuudelle

tarvitsemme polttopuuta

metsät palavat

ja ilmastonmuutos

siinä me koko komeudessamme, tai lähinnä meidän suuret sankaritekomme.

 

Nyt on aika jokaiikan kantaa vastuu.

Katsokaa, miettikää ja lukekaa WWF,fi  ja menkää verkkoon ja pistäkää apua

Niin on näennäisesti tehty sankarillinen ele

Muuten ei ole enää mitään, ollaan viimeisellä rannalla. Eikä se ole kaunis

 

merilintu



MAHTAVA OLO _KAIKESTA HUOLIMATTA

Kirjoittaja: seabird
4.11.2008

Nyt juuri. Joillekin olen varmaan kertonut työstäväni vanhoja juttujani. Ja nyt alkaa käsissäni olla

puolivalmis ns. kirjani ensiversio. Vielä alkeellinen toki.

Kaikki lähti alkuunsa ystäväni ehdotuksesta. Minullahan on joka paikka täynnä kirjoitelmiani.

Ne ovat olleet yhtä riipin raapin kuin terveytenikin. Vuosi sitten alkoi siis kyteä ajatus koota niitä jotensakin yhteen. Etteivät katoaisi taivaantuuliin ja että lapsenlapseni myöhemmin näkisivät

konkreettisesti tuumailujani.

Vaikka tieni ovat jo paljon poissa julkisista barrikaadeista, kehoitan tässä  ihmisiä

-jotka kirjoittelevat laatikkoon

-nettin juttuja

-käyvät kirjoitusterapiakursseja.

Ei tarvitse mitään kustantamoa, vaan hieman viitseliäisyttä, jaksamista ja

omatoimisuuutta.

Eikä suuria painosmääriä, yksi riittää- sen pystyy tekemään.

Muuten käy niinkuin sen Heinäveden ukon, joka syytti kustantajaa- kirja ei mennyt kaupaksi.

Kaikki ei kiinnosta kaikkia.

 Minä puhun nyt itsestäni:

opuksentekele pyörii nyt käsissäni. Minun, sitä on kiva katsoa ja lueskella.

Olen saanut sen aikaan siis ystävän tuella. Se on konkreettisempi kuin nettisivut.

Osa minun elämään ja ajatuksiani.

Siinä on etukansi-noin 70  esseetyyppistä tekelettä ja sitten saavutetaan takakansi.

Se riittää minulle, ole onnellinen siitä.

Saksalainen mietelmä: Nuori kuolemaan, vanha työhön- mutta sopiva tähän.

Siunatuksi lopuksi KANNESSA LUKEE

ELÄMÄNI PALLOMERI kaikkine variaatioineen .Ja siinä on hyvin minunlaiseni kuva.

Kiitos vielä ystävälleni, joka avitti minua.

TAKAKANNESSA  olllaan poijussa, muttei kivinen tie ole vielä päättynyt.

Sisältä löytyy myös kuvituksia, jotka sanoisin- liittyvät taipaleihini. Seka erään toisen

ystäväni kommentteja ja arvosteluja.

Vaikka alusta loppuun mennään faktaa ja fiktiota,

silti voin sanoa : olen ainakin utopiassa kokenut joka sanan.

Miten sanonkaan, vuorilta tulee hiljaisuus,

mutta voiko hiljaisuudesta puhua ääneen.

Ei, HILJAA- ensimmäinen oppimäärä on vaikein.

Ollaan..

 

merilintu



PÄIVÄSI ?

Kirjoittaja: seabird
30.10.2008

Suostu yllätyksiin, jotka voivat suistaa

päiväsi raiteiltaan.

Ne voivat sekoittaa oletetut unelmasi.

Uusi käänne voi tulla tälle päivälle.

Ta ehkäpä koko elämällesi.

Ovatko ne sattumaa, eivät toki.

Ne ovat Luojan vapauksia

sommitelmaan päiväsi

kudelmaksi.

Voi tätä päivää

tuleeko siitä parempaa

tai mitä tämä tarkoittaa

 pohtii

 

MERILINTU



HARHAPOLKUJA?

Kirjoittaja: seabird
25.10.2008

Joskus lausutaan: elämä on joki, anna virran viedä.

Ja  sanotaan myös::vain  käytyään mananporteilla tajuaa mitä elämä on.

Ja eteenpäin: kulkija kukako olet, tiedätkö itsekään.

Kivipaadetkin ihmettelevät tätä kummajaista.

Nämä ajatukset ja paljon muuta tunkeutuvat ajatuksiin katsellessa

tämänhetkisiä tositv- ohjelmia.

Huomatkaa ihan utelaisuuttani olen alkanut seurata tätä BB_formaatttia.

Ja nyt on Kirkon ulkomaanapu siellä mainostamassa itseään.

Toivat tänne Pohjolaan Zimb:sta nuoren tumman ja heittivät meidän poikamme

tuonne kauas Afrikkaan. Toviksi vain.

Eikä varmaan kirkolta tämä ollut viimeinen negatiivinen huti.

Bisnestäkö tuo on, mihin olen luottanut.

Mutta eniten kummastuttaa näiden nuorten elämä:

 Miten laput silmillä nykyään kuljetaan.

Kielitaitoa en ala arvostelemaan, niin huono se on itsellänikin.

Mutta kun jokainen sentään näistä on käynyt jotain kouluja,

silti heille on aivan vierasta sanat ja käsitteet demokratia, kommunismi, sosialismi.

Joukossa toki on tähtiä, jotka tietävät, että kolhoosi ei ole hyvä paikka.

Ja demokratia on parempi pointti kuin sosialismi.

Ja kun aletaan puhua tälläe africanolle suomalaisesta kulttuurista, niin ei oikeastaan

kuule muuta kuin kikatusta, ciderinlitkintää ja : kato  kultturi …. kulttuuri… sen on  hmmmm.

Ja kolhoosileikin iltalauluna esitetään: maammelaulun versio–

 

Mitä koulut nykyään tarkoittavat tiedonpuulla.

Joskus oli joskus:

Oli ja on päässä edelleenkin sivujoet, artikkelit.Monien kielien tiimoilta.

Ja monia muita juttuja.

Ei muuta

Oi AIKOJA OI TAPOJA:

Mikä onkaan nykynuorison yleisin tervehdys

Mietitään sitä

jatketaan

MERILINTU



KENENKÄÄN SANA EI OLE LIIKAA

Kirjoittaja: seabird
24.10.2008

Voi kun ihmiset ymmärtäisivät:

kaikilla meillä on valtaa?…Voimaaa?????  Oivallusta, ja kaikilla

on oikeus julkituoda sitä. Toinen on viisaampi toista, mutta se ei silti

sulje pois joka ihmisen sanan arvokkuutta. Jalostakaamme omaa itseämme,

ja huomatkaamme : isoksi meitä ei tee vain suuret saavutukset. Oioioi , siihen tarvitaan

paljon sisäistä voimaa.

MINÄ: Jos voisin,antaisin maailmankartan jokaiselle pikkuiselle.

Se olisi vielä parempaa, jos  se olisi valaistu karttapallo.

MINÄ toivoisin, että se auttaisi lapsen katsetta.

Hän näkisi laajalle, niin laajalle kuin ikinä voisi.

Hänessä heräisi rakkaus ja tuntemus kaikkiin kansoihin, rotuihin, kieliin.

Ja uskontoihin.

Se on kyllä mahdotonta, mutta ainahan luotamme

huomispäivään.

Ja ihmeisiin.

Terveisin, vaikkakin syysillan tuuli soi.

Kotona on hyvä, ja siellä on ….. tarpeellinen olotila

Ei yksin, vaan kaksin yhdessä : jaettu onni on parasta

merilintu