irmis- i am sailing

SYYSLAULU

Merta taas. Aaltoa ja myrskyä.

Mutta niitä rakastan. laulaa trubaduurikin.

Eivät puhalla leudot kevään tuulet nyt.

Vilberi ja minä olemme majoittuneet kammioomme.

Lämpöä rittää,

joulu tuo valoa.

Joulu— sen jälkeen lähdemme kohti kevättä.

Mutta sitä ennen toivottavasti on monen monta kuulasta pakkasaamua,

eikä vain ja ainoastaan vettä ja räntää.

Horros kohdallani on jo alkanut, olen käpertynyt

varjoon ja suojaan.

Tämmöinen tunne on varmaan monen muunkin elämässä.

Mutta on onneksi lukuisia  asioita , joihin on sitoutunut.

Muutenhan olo olisi aivan turhautunut.

Mutta kun niitä taas on vähän  hoitanut, on tilaa uusille väylille.

Voi mennä eteenpäin,

sillä jos ei lähde välillä- ei

voi tulla takaisinkaan.

Oi mikä olisi ihanampaa, kuin saada nauttia hetken

germaanisesta joulunalun ajasta.

Olisikohan näin, varmaan.

Ja senjälkeen  voi odottaa—

niin mitä.

ETTÄ ENSIMMÄINEN KUUNARI TAAS NÄKYY SELÄLLÄ:

Jotkut väenväkisin toistavat sanaa kaljaasi,

mutta siitä tulee niin alkoholisoitunut olo.

Kuunari on romanttisempaa.

Oi vapaus,

eli Grosse Freiheit

kuten saksanmaalla lauletaan.

Mutta sivettönnä ei voi lentää,

ja siksi pitää käyttää muita keinoja.

Sellaista on tämä, ihmisen elämä.

Syyspäivän jatkoa kaikille teille

merilintu ja hänen koiransa VILLE