Kuukausi: syyskuu 2008

Löysin omasta kansiostani  ortodoksisen linkin.  Siellä oli tämä rukous, jonka meidän pitäisi kaikkien toistaa juuri nyt. Luoja varjele maatamme. Varjele tätä kaupunkia, seutua ja kaikkia kyliä.  Kaikkia maakuntia- huomaan, että rukouksessa puhutaan nälänhädästta ja kulkutaudeista. Pitää vähän muuttaa: pyydän  siis varjelua tulesta, miekasta, muukalaisten hyökkäyksestä. Ja jatkan vielä: varjele meitä luonnon saastumiselta ja ydinsodalta. Rakas Luoja…

Joka viikossa on kaksi päivää, joista emme koskaan saisi olla huolissamme. Kaksi päivää,  joita ei pidä rasittaa peloilla ja epäilyksillä. Toinen päivä on eilinen erehdyksineen ja huolineen. >Virheineen ja vikoineeen< Suruineen ja tuskineen. Ja tietysti onnenmuruineen. Eilispäivä on on ikuisiksi ajoiksi vetäytynyt pois vaikutuspiiristämme. Kaikki maalman mammonat ovat riittämättömiä sitä antamaan meille takaisin. Emme kykene…

Nyt alan vauhdikkaan tarinan. Otsikosta näkee  jo aiheen, ja me poloiset sanomme sen näin :tanssikaamme Aluksi en malta olla pistämättä erään ns.kollegan sanoja tästä. Hän sanoi minulle, että on kiva muistutella ihmsille tanssista ja musiikista. Ne ovat  jopa terapiamuotoja , ties mitä.  muutakin. Onhan se näin, ja uudistajia noin kuvaannollisesti. Ja sävelpuoli kuulemma parantaa jopa lehmien…

Julkaistu aiemmin alueemme lehdessä, muutama vuosi takaperin Olen saavuttanut jotain, siksi olen  oman elämäni sankari. Taannoin olin muutaman tovin aivan hukassa, eräs arvostettu kollega suitsutti minut alimpaan. Mutta armon vuonna, olkoon esimerkiksi 2005, tajusin jutun ytimen. Ei ole tärkeää, mitä hän ajattelee minusta. Vain minulla itsellä on valta omaan elämääni ja sen kulkuun. Ja jos…

Kesä kääntyi siis syksyyn. Nyt alamme konkreettisen ja henkisen puolen sadonkorjuun. Pyrimme miettimään,miksi  taas  kaikki näin äkkiä. Kaipaamme aurinkoa. Kullankeltaiset kesäiset unelmamme pelloilla tuottavat tänä syksynä monelle pettymyksen. Niin on myös elontilellä, eletyt päivät eivät ole aina menneet niin, kuin olemme odottaneet. <<Olemme katkeroituneita, kun se syys eli vanhuus tulee. Mutta tässä kohtaa siteeraan Jukka…

Aina se vain ajallan muistuttaa voimastaan. Sain käsiini juuri syksyyn sopivan puosulaulun. Kirjoittajana on ollut T. Pekkala.  Tästä se lähtee:  Harvoin kyhää kirjailija ja laulumies miehistä meren päällä kulkevista. Ne on heitetty unholaan. Pekkala on nuorena miehenä loihtinut nämä säkeet. Joskus näet rahti vei miehet talveksi pois. Ja naiset täällä lauloivat ikäväänsä. Olen ollut näinä…

Suomenniemelle ja tuhatpäiselle , menneelle jazzille Porissa. Kaikki aivan liki. Ajallisesti ja muuten. Viime kesän valtti taas kohdallani. Ystävien kera. Nyt maltillinen jälkitutkaile tässä ja nyt. Sitten pistän tämän areenakirjoituksen ja sitten en jaksa tänåän muuta. Kiitollisuus, että sain taas ollaosallisena. Kaikkihan tunnemme tuon tyypin, nimeltään osatar. Hän kuten onnikin, on sellainen jääräpää: kulkee omia…