PETETTY
26. kesäkuuta kello 5:59
26. kesäkuuta kello 5:59
Ei yhdestä vaivaa ja kaksi on hauskaa,
kolmas on helppo eikä neljäs tee tuskaa. ELI KERTOO KOIRUUDEN TAUDISTA
Viides on ihana, ei kuudessakaan vikaa.
Talo täyttyy hauvoilla aivan tuota pikaa.
No uskallatko leikkiin, mites olis vielä yks?
Kai keittiössä häkissä saa sen säilytetyks?
Sängyillä, sohvilla kyllä löytyy tilaa,
ei vielä yhden turkin hoito iltoja kai pilaa.
Ne käyttäytyä osaavat, ei niistä ole vaivaa.
Kai yhdelle tulijalle paikan jostain raivaa.
Sohvalla on karvaa, ei ikkunoista läpi nää,
lattialla tassunjäljet pölyn sekaan häviää.
Kai kodinhoito kärsii, vaan mitä muutamasta
kuononjäljestä ikkunassa tai karvahahtuvasta?
Jos tämä pentu pidetään, niin varmasti mä lupaan
lisää aikaa luututa ja puhtautta tupaan.
Ei koirien määrälle ole ylärajaa
ja yhtäkin ilman oisi laumasi vajaa.
Jokainen on tärkeä ja rakas pörröpää.
Laskut vain kasvaa ja velkaa vielä jää.
Ei sukulaiset kyläile ja ystävätkin hylkää,
paitsi koiratuttavat, joilla on samat kuviot nää.
Nurmikko ja pihapensaat kuihtuneilta näyttää,
kun näyttelyt ja kilpailut sun viikonloput täyttää.
Koiranruoka, vitamiinit, treenit, rokotukset.
Ja näyttelyt ja kilpailut ja matkakustannukset.
Ansako tää olikin? Mä kohta oonko vainaa?
Silloin Lempisessusi pään polvellesi painaa.
Se katsoo sua rakastaen ja sinä päätät jaksaa
pitää koko hunnilauman, maksaa mitä maksaa.
Yksi tähti näyttelyyn, yksi jalostusta varten,
yksi sylikoiraksi, kaikki täyttää jonkun tarpeen.
Mutta talvi on kurja, ei siitä koiratkaan tykkää.
Lenkkinsä ne tarvitsee; vaikka taivas räntää lykkää
tai naamasi on sininen pakkastaivaan alla.
Ja iltaisin ne ulos saa ainoastaan karjumalla.
Koirat ja näyttelyt, jännitys ja naksut,
vaiva sekä huoli, paineita ja maksut.
Kaikki on sen arvoista, on koirat elämäsi.
Niin suloiset ja hurmaavat, ja parhaat ystäväsi.
On maailmasi muuttunut, ei mikään enää sama,
kun ihminen on kokonaan koiriensa omistama.
Kirjoittaja tuntematon
uudelleens. irmaliisa
|
||||||||
KAISLIKKO SUHISEEIhana ilta ja meitä on juuri purkautunut pirtintäysi saunakaffeen juojia Istahdamme sen jälkeen saunan kuistille , naureskelemme ja nautimme yhä Alan taas ratkoa elämänfilosofiaa: MINÄ olen sanut työni merkeissä, Luojalle kiitos, samoilla armasta Tämä on tätä Ruissalolaista. KIITOS JO ETUKÄTEEN KAIKILLE JA KESÄLLE irmaliisa |
||||||||
kerron ensin vanhasta jutusta:
TARTTOON
Ranta lava juhannus
yrttejä poimimaan niitylle
pois taajamista
naturalismia parhaimmillaan
kumpareelle kaikki syöpöt ja juopot
nuuskimaan niityn tuoksua
ja kuulemaann hiljaisuuden ääntä
kukkuos käkönen
terveelisin tavoin
abs. mikä se oli se juhannuskin
KULTURELLI AJATTELUTAPA. KAIKKI
on oiva aika esitellä muutakin
kuin omaa egoaan. Ja
odottaa, jos….. Tämä on sitä minua itseäni, minun
tyyliäni. Kiitos että omistamme tällaisen ympäristöm. Sinä
Ukkosenjumala, olet antanut meille paljon. Anna vielä meille oikea
asenne
ja tapa vaalia sitä.Opeta meille mieluummin tuntemaan ohra luonnossa
kuin
pullossa.Olkaamme kiitollisia.
minttuteetä ja AAMUAUERTA
<KAS KUN ELÄMÄ PIKAJUNAAN ASTUU
EI KANNATA HETI JÄÄDÄ POIS EKA PYDÄKILLÄ
VOI TAPAHTUA VAIKKA MITÄ
MITTUMAARINAKIN VOI KOPISTA VIRSUT JA PIEKSUT
NYTKIN TAIVAANRANTA ON KAUNIS KUIN JOKI
IKUTTAA ILOSTA SURUSTA TAI MUUTEN VAIN
SYREENIT
IRMALIISA
m
Juhannuksen lyhyt oppimäärä viinikellarissa
Useimiille riittää, kun saavat kokoelmiinsa suosikkiviinejään
kaukaakin haettuna. Tai ostettuna.
Mutta viinimakat elämys vailla vertaa….
En ole kokenut mutta lukenut ja kuullut ja kskustellut.
Chile, Argentina— Napa ja jopa eräs yltyi kehumaan
Korealaista
Italia on minun tavallisen tallaajan, amatöörin, suosikkimaa
monessa myös viineissä.
Tutkin usein viinialueen kartoitusta Apuliasta ylöspäin
Minun mietteeni ja aamunalku , auer leijuu ilmassa.
Pistin levylautaselle Jamaican aurinkoa ja samalla
kuuntelen lintujen aamuliverrystä
en juo viiniä tässä ja nyt vaian vettä kuivana
aamujen aamu kesä
Junnupa se, ja hänen sävelensä soivat varmaan tänäkin vuonna joka niemessä, saarelmassa.
Kokkokansa, vesikansa, saunakansa,grillikansa,kaljakansa-ja kaiken jälkeen luonnollisuus.
Juhla on kaikkien, mitäpä tässä enempää nyt.
Alan valmistella itsekin menoa ikikiviä tutkailemaan. Merenrantaa
Kun vaan saisi itsestään irti pienen hitusen sävelenergiaa.
Se on ikkunavahdin mukana kaikonnut minulta.
Mutta nyt on heti hetki, joka on yhtä pitkä mennen tullen.
Kohta syysillan tuuli jo lehdissä soi.
Vielä kotvan voimme laulaa näistä olemattoman sateisista kesäaamuista.
Kesä on turhankin lyhyt, Ledinin Tompan toteamus.
Ota netistä kuusenkerkkäkastikkeen ohje, se on mannaa kalan lisukkeena.
Suosittelen
Kesä ja syreenit
irmaliisa
Irmaliisa Laine FB ELI NAAMAKIRJA JA TÖKKÄYS, ON KIVA LINKKI
MIUNKIN TUTTAVAPIIRIINI KUULUU KIHOJA SUURIA JA PIENIÄ JA KAIKKI OK
JOKAINEN ON OTTANUT LEIKIN VASTAAN LEIKKINÄ
VAIN YKS JOKU RITATAINOLAN TAPAINEN BUMERANGOI TUOLLA MITÄPÄ
ASIAA. JA KAIKEN LISÄKSI TÖKKÄYS OLI FÖRBEI JUTTU
Yhteyksiä pidetään
irmaliisa
…
Irmaliisa Laine voitte lukea blogini viime vuodelta, nyt minulla on kummikoiria kaks Mami ja Scara, ja saan taas heille toimitettua välikäsien
kautta namipaloja Pyreeneitten maahan. Ottakaa ja katsokaa
Kulkkareitten sivuja, ja muistakaa älkää olko koti- ja luonnon-
eläimille sydämettömiä.
Ne ovat pieniä eläviä olentoja. Kesän alussa aletaan aina…
tuo koiran kakkijuttu lehdissä. Minä otin viime vuonna kantaa ja sain pskaa noin kuvaannollisesti ihtelleni. Haukkuja
ja HUOM alamittaisia nimettömiä. Olen vieläkin sitä mieltä kakki
ei vie lääkärille ketään. Mutta meidän ja monen muun koiran
tuskaa on lisännyt rikkinäiset pullot, tassunpohjan rikkinäisyys
tuo jatkuvan furunguloosin. Leikki on kaukana siitä
ikuisesti koiruus
Ja paha mieli näin kesän keskellä
pahoista ihmisistä.
<<<kurjet ja muut tulleet, palasivat kaikki linnut myös
ja lehdestä luin että talven suruisa pikkukarhu poistunut
<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<
sanattomin sävelin
irmaliisa
i
| Pakina |
| Koiruuksia |
| Koiraa pidetään, eikä syyttä, ihmisen parhaana ystävänä. Minullakin oli lapsena maalla asuessani koira. Se oli ainakin kaksirotuinen, Suomen pystykorvan ja Lapin pystykorvan onnistunut sekoitus.
Se oli erittäin viisas, kaunis, eloisa ja uskollinen. Muistan, kuinka se kantoi kotiin tavaroita, kun olimme käyneet yhdessä ostoksilla. Kun olin murheellinen, se lohdutti minua taitavasti. Isäni työmatkoilla se oli rattoisa kaveri, eikä auton ovia tarvinnut lukita missään. Hupi piti huolen, ettei kukaan vieras uskaltanut tulla autoon. Reviirin puolustaminen tien toisella puolella asuvalta, lähes samanlaiselta mutta vantterammalta koiraita, koitui lopuksi Hupin kohtaloksi. Taistelun tiimellyksessä se ei huomannut lähestyvää autoa. Seurauksen arvannet. Suru oli suuri meidän perheessä. Kaikki tiedämme, mitä tarkoitetaan, kun käytetään sanontaa koiran elämä. Mieleen tulee nälkä, vilu, sade, kodittomuus ja kuritus. Kun ajattelen nykyisiä lemmikki koiria, tuntuu sanonta varsin vanhentuneelta. Ruuasta, lämmöstä, hoivasta, rakkaudesta eikä edes muotivaatteista ja koruista näytä olevan puutetta. Mitä sitten mahtaa koira itse tuumata takki päällä talutushihnassa tepsuttelustaan. Kaupunkilaiselämä seurakoirana on vienyt siltä vapauden, mikä aiemmin kuului itsestäänselvyytenä koiran elämään. Ehkä se osaa vielä kaivata sitä – ehkä ei! Sanonta kissanpäivättaas tuo mieleen varsin toisenlaisen kuvan elämästä. Sen kun vain pankolla lämpimässä loikoileeja kehrää. Kermaa ja muita kissanherkkuja viiksistään nuoleskelee. Kenties kissakin vielä emäntänsä tietämättä haaveilee kunnollisesta hiiripaistista tai pulskasta peipposesta. Joidenkin ihmisten sanotaan olevan toisiaan kohtaan kuin kissaja koira. Usein kai onkin niin, että koira vapaana kulkevan kissan nähtyään ajaa sen oitis lähimpään petäjään. Aina ei kuitenkaan ole niin. Lapsuudestani muistan, kuinka kookas Lassie-koira oli adoptoinut perheen pienen kissanpennun omaksi lapsekseen. Se kuljetti sitä hellästi suussaan. Toisesta leukapielestä näkyi pää ja toisesta häntä. Lämmin nukkumapaikka pikku mirrille löytyi koiran karvojen sisästä. Sitten vielä tuo sana koiruuksia. Se tuo mieleeni toisaalta hieman ilkikurista ja leikillistä kiusantekoa. Siihen koira kyllä pystyy. Se voi helposti narrata isännän pois sohvasta löhöämästä ja sitten vallata koko tilan itselleen. Toisaalta sana koiruuksia tuo mieleeni tarkoituksellisen ilkeyden toista kohtaan. Halun temmata salakavalasti matto toisen jalan alta juuri kun hän on sille astumassa. Tällaisia koiruuksia ihminen tekee Iystikseen ja omaa etuaan tavoitellakseen. Näin ei koira menettele. Koira on suora ja avoin ja rehellinen. Mikäli se ei pidä jostakin ihmisestä, se ilmoittaa asian heti murisemalla, haukkumalla ja vihaisin ilmein. Jos se taas ihmisen hyväksyy, se tuo sen selkeästi ilmi. Nuolee, heiluttaa häntäänsä ja tahtoo itsekin tulla hyväillyksi. Salakavala se ei ole. Koiraansa hyvin kohteleva isäntä saakin koirastaan usein ystävän, joka ei petä. Se puolustaa isäntää ja hänen omaisuuttaan sekä ymmärtää häntä paljon enemmän kuin me uskommekaan. |
Näin sen kuuluu mennä, tästä :
aiheena ikiaikainen, välillä varmaan stressaava asia
Tällaisen aspektin otti muinoin Muotiplus lehden juttu aiheeseen
Me olevaiset aina tuskailemme, miks se ja se sanoi pahasti tai jopa haukkui minua.
Leijona?
Olkaa mieluummi kirahvi, joka alkaa pohtimaan:
mikä minussa on, kun mulle voidaan tehdä näin. JOOO
Taannoinen episodi kolahti tähän aiheeseen aika hyvin,
olimme tai olemma? Luoja ties..
ystäviä, minun mielestäni hyviäkin.
Juttelimme niitä näitä, ytävyydestäkin, kunnes…aloin huomata outoutta.
Kyllästymisen oirettako, välillä aiheettakin tuli tuulta tupaan ja hetki oli vaitonaista.
Ja aina ystävä otti uudelleen yhteyttä. Ja viesteissä luki, ystävyytemme kestää.
Minä olen sitä ikäpolvea ja zorttia, että kantani on: ei joskus ei toisinaan, vaan .. joko tahi
ollaan ystäviä( jos ei todellista aihetta vihaan tule)
Kuomani kanta näköjään on, ollaan silloin kun huvittaa muutoin förbei.
Ei minun tarvitse pelätä sanoillani ystävää, hän ymmärtää???
Mutta mitä teen<silloin, kun asiat menee hyvin hyvin oudoiksi.
Jos saan yön kammottavina tunteina riitaannuttavia herjausviestejä, HP tyylisiä ja ivaisanoja.
Ja aamulla on kuulemma kaikki hyvin, HEILLÄ
VAAN ei meillä
Kun sattuu, tekee kipeää.
Ystävys ei halua varmaan satuttaa
vaan tukea toista
ei ainoastaan rivillä
vaan myös rivien välissä
ei ainoastaan lauluissa
vaan tärkeimmässä elämän laulussa
Huvittaa tai ei.
Kiitos ystäväni ,
kevät jatkuu KAIKEN keskellä
toivottavasti jaksoitte lukea
soulia
irmaliisa
Munsivut.net - Tietoa palvelusta - Käyttöehdot - Palaute palvelun ylläpidolle - RSS (Feedburner) - Lyhytosoite
Bad Behavior has blocked 1 access attempts in the last 7 days.