Viisahampi vierelläsi

meillä on bileet / juhlat / hipat – merkkipäivä siis. Suunnitelman mukaan se menee kutakuinkin näin:
Kuohuvaa ei ole (eikä hankita), mutta eräistä läksiäisharjoituksista (ONNEKSI jäivät harjoituksiksi) jäi pari palaa tomaattisilliä alkupaloiksi ja alkoholitonta punkkua juomaksi. Niillä aloitetaan aamuyhdeksän maissa. Pitkin aamupäivää käydään vuorotellen ja yhdessä pihalla ihailemassa Taru Mäntysen tekemää kirjailijapatsasta. Kuinka kaunis se onkaan! Jokainen pitää Viisahampi vieressäsi -patsaalle minuutin puheen. (Saa hengittää kylmää happirikasta ilmaa.)

Pahoinvoinnin helpottaessa puolilta päivin, on pääruuan ja kahvin aika:

Yhdeltä lyllerrämme avaamaan oven asikkaillemme ja hymyilemme herttaisesti, vaikka vatsaa kivistää niiiin. Pahoinvoinnin hiukan hälvetessä iltapäivällä, keitämme tuoreet kaffeet ja otamme santsikierroksen kakkua. (Pakkohan se on syödä, kun on hankittu – eikä se kauan säily!) Välillä kaikki ovat käyneet ainakin kahdesti ihastelemassa patsaan muotoja. Kohta sen jälkeen, pahoinvoinnin jo hiukan hiljetessä, aamuvuoron ihmiset vierivät kotiinsa. Mennessään hyvästelevät patsaan. Iltavuorossa oleva ottaa hiukan (ihan vähän vain) kakkua jaksaakseen vuoronsa loppuun ilman, että verensokeri romahtaa. Patsasta hän ihannoi avatusta tuuletusikkunasta suunnilleen kerran puolessa tunnissa.

Selvittyämme pahoinvoinnista (meikkivoidetta käytetään runsaasti ja aurinkopuuteria) on jo seuraava päivä ja alamme vakavasti harkita viinistä ja maitotuotteista luopumista – ainakin loppuviikoksi.

Syy tähän kaikkeen vaivannäköön, ähkyyn, liialliseen kahvin juontiin, yhtäkkiseen kuvanveistotaiteen palvontaan, mahdolliseen vatsahaavaan ja rasvaprosentin nousuun on tietenkin …
(fanfaari, rumpujen pärinää)
BLOGIMME 1-VUOTISPÄIVÄ!
(aaltoja, aplodeja)

Kiitos Teille Kaikille Ihmisille, jotka olette viettäneet tämän vuoden kanssamme!
Lupaamme jatkaa kuten tähänkin asti – epäsäännöllisesti, mutta varmasti. Ja patsastamme arvostamme edelleen – oikeasti.