Pakkasten paukutellessa kolmenkympin paremmalla puolella kehittelimme tavan hankkia hieman hyötyliikuntaa, tosin myös tarpeella järkiperäistää työskentelytiloja oli pieni sijansa tässä sopassa.
Viime viikon maanantaina sopankeitto sitten alkoikin täydellä tohinalla, pöytiä ja penkkejä hiissaamalla, mikä minnekin ja päinvastoin. Työläin puuha, ainakin jälkikäteen hiissaajan vaurioita tarkastellessa oli vanhan kirjakaapin kuljetus autotallista työtiloihin ja lähinnä kaapin koko suhteessa oviaukkoon, kaljakärryt, joilla helmeilevää hellejuomaa lahden takaa kuljetellaan tullimiesten työaikaviihdykkeeksi, kun kuormaus jostain syystä hieman epäonnistuu ja sitten tapahtuu seuraavaa… no niin tittelit pois ja asiaan. Resepti onnistuneeseen keitoksen on seuraava: yhdet kaljakärryt + kaksi nohevaa kirjastovirkailijaa + yksi k.auton kuljettaja, joka tietysti varasi kaljakärryn itselleen, muka kortin omaavana ja kas kaappi oli juuri siellä missä sen oli aiottu olevankin.
Loppu olikin sitten kaaoksen selvittelyä eli sen siirtämistä seuraavaan huoneeseen, jonne innokkaat keittäjät seuraavaksi energiansa suuntaavat, jos ei muita keikkoja tule väliin.
Keiton kypsyysasteen voitte todeta oheisista dokumenteista, paitsi että käytyäni eilen verenluovutuksessa, miettimöstä veri on ilmeisesti hieman vähissä, joten kuvat jälkitoimituksena.
Kommentit