Heissan,
Taas on melkein viikko vierähtänyt siitä kun viimeksi kirjoittelin. Ulkona on talvi ja pakkasta, aurinkokin pilkisti puiden välistä kun kävelin kotiin. Nyt aurinko on alkanut jo laskea, pian tulee pimeä. Pimeys laskeutuu myös sisimpääni, kunnes aamu jälleen valkenee.
Aamu valkenee
pimeys on paennut
niihin mustiin varjoihin,
jotka untani katsoo
Tähdet haalenevat aamun tieltä
aurinko nostaa päätään
Ehkä elän vielä tänään
Koko maailma on sininen
kuusta näkyy vain vähän
Naapurin koirien haukunta
sekoittuu ambulanssin huutoon
Tänä aamuna tunnen eläväni
kuljen varmoin askelin
Sinusta on vain luminen muisto
kauniiden aamujen valo
Hiljaisina iltoina kymmenen uutiset
auttoivat nukkumaan
Tänä iltana vain pimeys peittää
tiedän, jossain joku elää sinulle
(c) Jossutin
- Jossutin kuittaa
ps. Otsikko: Sielunveljet – Talvi
2 kommenttia ↓
Joni // Jou 18 2009 klo 19:40
Hrr, talvi. Ja kaamos vielä päälle niin kiva sitten :/
Upeita runoja jälleen kerran.
jossutin // Jou 18 2009 klo 19:43
Kiitos.
Mä olen kaamoksen lapsi, oon syntyny keskelle pimeintä talvea. Ehkä siksi olen tällainen.