Heissan,

Oikeastaan minulla ei ole mitään sanottavaa. Tai on, mutta en viitsi tai edes jaksa jauhaa samoja asioita artikkelista toiseen. Voisin tietysti olla ihan hiljaa, mutta toisaalta. Niin, en tiedä.

Minusta tuntuu, että tämä blogi on jo aikansa elänyt. Kaikki on jo nähty. Onko minulla enää mitään annettavaa? Olenko kirjoittanut jo kaikesta. En, mutta silti. Kuten jo edellä mainitsin, jauhan aina samaa. Ihan aina, niin kuin nytkin. ”Yhyy, en jaksa elää!” – tyyliin. Mikä oikeus minulla on valittaa? Ei mikään. Miksette sano sitä minulle? Sanotte niitä asioita, jotka minä haluan kuulla etc.

Toisaalta, ei minulla ole muuta kuin tämä blogi. Jos minä luovun tästä niin… tämä on elämäntyö, haluan kirjoittaa tätä ainakin kaksi vuotta. Vuosi oli välietappi, tahdon enemmän. Olisi tietysti ihan kiva saada jtn sisältöä elämään, että voisi kirjoittaa välillä jostain iloisistakin jutuista. : ) Ehkä jonakin päivänä vielä.

Olen niin ylpeä tästä blogista. Tämä on minun. Olihan minulla aikaisemminkin blogi (muistelen sitä lämmöllä), se oli ihan ihka ensimmäinen. Siitäkin olin niin ylpeä. Sain idean koko blogin pitämiseen Liisanblogi.net – kirjasta. Vaikka siinä kyllä ihmiset kommentoivat enemmän. Ja onhan tähän minunkin blogiin tullut mukavasti kommentteja, KIITOS niistä :) Ihanaa, kun tietää että joku lukee. Voisin joskus pitää arpajaiset kaikkien lukijoiden kesken! Tai sitten vähän kartoittaa, kuinka moni tätä lukee. Joo hei! Voisin tehdä kyselylomakkeen… :)

Noh katsellaan tuleeko mistään taas mitään. Heippa! Laittakaa kommenttia, vanhojakin artikkeleita saa lukea! :)

– Jossutin

Ps. Käykää katsomassa (tai siis kuunnelkaa) youtubesta tällainen:

http://www.youtube.com/watch?v=ormiX-57OVw&feature=related

Aivan ihana.