It's how you deal with it when switching off.

En tiedä mistä aloittaa, vaikka kaiken maailman järjen mukaan minulla on tästä kokemusta enemmän kuin monilla koskaan tulee olemaankaan. Minä olen kirjoittanut kymmeniä ja blogeja ja lukenut satoja enemmän. Olen tarkkaillut muiden elämää ruudun kautta, olen nauranut ja itkenyt ihmisten mukana, mutta koskaan en ole tajunnut tunteissani seilatessa pysähtyä miettimään, että tätä minä ihan oikeasti tarvitsen itsekin. Tarvitsen anonyymia suojaa. Tarvitsen paikan, jonne voin kirjata jokaisen ajatukseni milloin vain  ja missä vain tietäen, että kukaan ei voi tulla tuomitsemaan minua ja tietäen, että vain minun näkökantani on kerrankin se ainut oikea. Tämä tuntuu liian täydelliseltä ollakseen totta!

Voisin tässä alkuinnossani kertoa hieman itsestäni. Olen nainen, tyttö, kumminkin jo itseäinen, parikymppinen retale joka ei itsekään voi ymmärtää mitä tekee ja mihin suuntaan on menossa. Kirjoitan satunnaisia runoja, raavin paperisen päiväkirjani sivuille sanoja aina kun se ei tunnu ylivoimaiselta, käyn lukiota, nyt syksyllä kolmasluokkalaisena, hieman jälkeen jääneenä (ihan koulutuksellisessa mielessä, ei noin niin kuin henkisesti) vaikka olenkin jo ohittanut hyvä tovi sitten sen iän kun minunkin olisi pitänyt seisoa lakki kourassa ikätovereideni vieressä.  Päiväannoksinani nielen tällä hetkellä 4o milligrammaa citalopramia ja 15 milligrammaa opamoxia pystyäkseni toimimaan omassa maailmassani. Minun suurimpia ongelmiani ovat hyvin määrittelemätön ja epätyypillinen syömishäiriö, unettomuus, vaikea masennus, yleinen ylitsepääsemätön ahdistuneisuus, sosiaalisten tilanteiden pelko (joita välttelenkin ihan millä vain tekosyyllä) ja muun muassa fobiat (kuten oksentaminen, eläimet ja allergiat)  näin aluksia jotain mainitakseni.

En tiedä onko edes järkevää sanoa heti enemmän, pelotan vain ihmiset pois. Toivoisin kumminkin että edes joku jaksaisi pysyä mukana ja vaihtaa minun ajatuksia. Lupaan, että vakioaiheinani täällä sivuilla tulevat pyörimään mm. ahdistus, vapauden kaipuu, terapiassa ravaaminen,  läskiangsti, laihdutushuuma, unelmointi, elokuvat, arkipäivä, koti, poikaystävä, viha vähän kaikkea kohtaan, eskapismi, tv:n pettämätön tarjonta, vaatteet, kaikenlaiset yleiset tapahtumat, kirjoittaminen, mä haluun eikun enpäs halukaan- tyyppiset sekunneissa tapahtuvat mielialan vaihtelut unohtamatta tietenkään rakkaitta harrastuksiani kuten totuuden kiertely, ajan tappaminen, tekemättä jättäminen, tupakointi ja pakkoliikunta. Oi autuutta.

Sarkasmia minulta ei puutu, niitä mood swingejäkin riittää. Jossain vaiheessa lupaan ties minkälaisia kuvia ja toivon edes tälle blogilleni pitkää elämää ja mukavia lukijoita, totta kai (vink vink!).

Katsellaan mitä tästä kehittyy!