Dolor

Olen ollut väsynyt ja todella kipeä viime viikot. Olen ajatellut tänne kirjoittamista paljon en vain ole saanut sitä aikaiseksi, olen vain aina lykännyt kirjoittamista sanoen itselleni, että “Kirjoitan huomenna, ihan varmasti huomenna, kun on aikaa..”

Itselläni on menossa sellainen aika, että tavalliset lukion tunnit ovat historiaa, vaikka onhan minulla yksi kurssi aikuislukiolla vielä menossa. On ihan piristävää tietää, että pian pääsee opiskelemaan ja tekemään sitä, mitä itse pitää tärkeänä.Se on minun tulevaisuuteni, eikä huominen, joka on vielä samanlainen kuin tämä päivä.

Pidän historiasta. Vanhoista pölyttyneistä kirjoista ja niiden sisällöstä, suurmiehineen.En osaa ajatella nykyaikaa sellaiseksi, jota joskus opettaisin. Mitä me kirjoittaisimme historian kirjoihin tästä minuutista, tästä päivästä.Miltä näyttää tämä aika huomenna? Varmasti yksi monen sivun juttu on Afkanistanin sota ja erilaiset maanjäristykset. Pitäisi olla hyvillään, ettei omaa maata uhkaa sota.

Kertoisinko, miten joskus on ollut maailmansotia? Vahvoja ja kylmiä hallitsijoita, kuten Hittler,Mussoliini tai Lenin. Tai, että kauan sitten, meilläkin käytiin sotia,voitettiin veli Venäjä?

Mitä te tahtoisitte kuulla huomenna, hauraalta enkeliltä? Vai haluaisitteko tekin, että sen helinä sammuu eikä koskaan kuulu uudestaan. Ei huomenna ainoastaan tänään.

Sanon itselleni, “Huomenna teen tehtäväni, huomenna jaksan” Miten voin jaksaa huomenna, kun se tuntuu niin kuolettavan vaikealta jo tänään?

Huomenna kaikki on paremmin sanotaan. Entäs, jos ei ole. Tulevaisuus, nykyisyyteni on vain pelkkää huomisen etsimistä. Milloin on huominen?

Minun täytyy myöntää, ettei sopivaa aikaa tule koskaan, tai se on silloin jo liian myöhäistä. Sen minkä, on aikonut jättää huomiseksi, on parempi tehdä tänään.

Koska, kuten minäkin taas huomenna olet surullinen, siitä ettei päiväsi ollut tänäänkään erilainen kuin eilen. Se ei ollut yhtään helpompi, kivuttomampi tai virkeämpi.Tuo ajatus sattuu, vielä enemmän kuin tämä hetki. Jos ei saa apua tänään, sitä tuskin saa huomennakaan. Tätä en ole vielä oppinut, olen vain pieni ja sekava.

Näihin lauseisiin, olisi ollut parasta lopettaa toivominen, mutta täytyy sanoa, että minä olen muuttunut taas, en ole sellainen kuin ennen menossa olevia lääkekokeilujani.Joku sanoi, että pienet myrkyt ovat tehneet alkuvuodestani punaisella ja mustalla värjätyn.Ne ovat tehneet, sinusta masentuneemman.Se on varmasti totta, lukihan noin pakkauksessakin, että niin saattaa käydä. Tietysti minulle kävi näin.Nyt ajattelen vain, että jos jaksan huomiseen,jaksan myös iloita tulevaisuudesta.

Siitä ajasta, jonka minä olen rakentanut pienistä palasista itselleni ja toivonut salaa, että se toteutuu. Toivon, että olisin kivuttomampi, pääsisin omaan kotiin ja laukustani pilkistäisi opiskelijakortti.

Shh..Huominen on tulevaisuutta varten.Tulevaisuus, jota odotan ei ole huomenna, viikon tai kahden päästä, mutta toivottavasti se on ensi syksynä. Silloin voin sanoa ” Huomenna olen iloinen”.

- lasienkeli